Pohjolan palmuja ja lasihelmiä

Tekstiilitaiteilija Helena Vaari. Hämeenkosken kappeliseurakunta. Perhemessu Hämeenkosken kirkossa 29.11.2015. Messun yhteydessä otettiin käyttöön Helena Vaarin suunnittelemä ja toteuttama valkoinen kirkkotekstiilisarja.

Moninkertainen ilo ja kiitollisuus tuntui ja näkyi selvästi seurakuntalaisten kasvoilla Hämeenkosken kirkossa ensimmäisenä adventtina 29.11.2015.   Kirkkovuosi, valon ja joulunodotus alkoivat juhlallisesti, kun Helena Vaarin suunnittelemat ja valmistamat valkoiset kirkkotekstiilit otettiin käyttöön. Taiteilija valmisti vuosina 2003-04 vihreät ja punaiset liturgiset tekstiilit Hämeenkosken remontoituun kirkkoon. Kahden vuoden päästä on violetin värisarjan vuoro.

Kodikkaassa kirkossa vietettiin myös perhemessu, joten lapset huomioitiin jumalanpalveluksessa erityisesti. Virret olivat lasten virsikirjasta ja pehmoeläimiä sai tuoda jouluseimelle. Kirkkokuoro lauloi antaumuksella ja saarna oli pieni näytelmä. Tunnelma oli lämmin ja Hoosianna raikui kiitoslauluna. Messun jälkeen taiteilija esitteli tarkemmin taidetekstiilejä lukuisalle kinnostuneelle.

Ohessa Helena Vaarin puhe kirkkotekstiilien symboliikasta.

´´On ollut suuri ilo ja kunnia saada tehdä nämä tekstiilit teidän kirkkoonne. Olen syntynyt Hämeenkoskella ja tämä kirkko on minulle tuttu paikka.

Kirkko ja seurakunta ovat tarjonneet töitä taiteilijoille, arkkitehdeille ja käsityöläisille vuosisatoja. Osoituksena siitä ovat mm. Keski-Euroopan upeat kirkot ja katedraalit. Niin nytkin, taiteilja on saanut tilaisuuden tehdä teoksia kirkkoon. On hienoa olla mukana tässä jatkumossa Hämeenkoskella.

Valkoinen väri aloittaa kirkkovuoden ja on Kristus-juhlien, ilon, valon, viattomuuden ja autuaiden väri.

Alttarilla on antependium eli alttarivaate.

Saarnatuolissa on kirjaliina. Ehtoollismalja peitetään kalkkiliinalla.

Papilla on stola ja messukasukka.

Paju on antependiumin elämänpuu. Sen taipuisat oksat kaartuvat kumartamaan Jeesus-lasta.

Pajunkissoista tulee tietenkin mieleen pääsiäinen, mutta sama Raamatun teksti luetaan sekä 1. adventtina että palmusunnuntaina – Jeesus ratsastaa Jerusalemiin aasilla ihmisten toivottaessa hänet tervetulleeksi palmunoksia heiluttaen.

Pajua voi hyvin kutsua Pohjolan palmuksi ja se sopii myös joulun aiheeksi liittäen yhteen joulun ja pääsiäisen.

Paju kertoo elämän alusta ja pieni pajunkissa on kuin silkkinen valonlähde. Vihreät lehdet tuovat mieleen kevään ja kasvun.

Paju on erittäin sitkeä kasvi, niin on Jumalan rakkauskin. Jos aidanseiväs on tehty pajusta, niin pian siihen kasvaa lehtiä!

Tekstiileihin on kirjottu amarylliksiä, tulppaaneja ja ruusuja. Niissä tulevat esille suuret ilon juhlat – joulu, pääsiäinen ja helatorstai. Amaryllis on liljana Marian symboli. Punainen on rakkauden ja veren väri. Tulppaanin kukka on kuin liekki. Ruusua on käytetty kirkkotaiteen kasvisymboleista eniten. Se on Marian, Jeesuksen ja marttyyrien vertauskuva. Ruusut ovat myös muisto kirkon hautausmaata vuosia sitten kiertäneestä ruusuaidasta.

Olen kirjonut kirkkotekstiileihin tulen ja veden. Tuli viittaa Hämeenkosken ensimmäiseen kirkkoon, Pyhän Laurin keskiaikaiseen kivikirkkoon. Tuli on diakoni Laurentiuksen symboli, hän kärsi marttyyrikuoleman parilalla polttamalla. Pyhän Laurin kirkon rauniot ovat nykyisen kirkon läheisyydessä.

Vesi on kastevesi ja myös Hämeenkosken kunnan keskellä virtaava kaunis koski.

Tekstiilien toteutustekniikka on vapaa ompelukonekirjonta ja applikaatio. Jälki on maalauksellista ja osin myös kolmiulotteista.

Materiaalit ovat villa, silkki, puuvilla, viskoosi ja lasihelmet.

Antependiumiin on ommeltu 10 km lankaa. Lasihelmet kimaltavat siinä kuin kastepisarat tai lumikiteet pajun oksilla.

Istuin pienenä tyttönä mummoni kanssa tässä kirkossa usein, suunnilleen tuossa penkissä. Alttaritaulun Jeesuksen lempeä olemus ja sen yllä värikkäät lasimaalaukset jäivät silloin mieleeni. Nyt kun kirkkovieraina on paljon lapsia, toivon, että teidän mieleenne voisi jää pajunkissat alttarilla tai punaisena loistavat kukat. ´´

Adventtimessun Hämeenkosken kirkossa toimittivat pastori Hanna-Leena Penttilä, kappalainen Pentti Pohto, kanttori Johanna Huovinen ja kirkkokuoro sekä seurakuntamestari Raimo Hauta-aho.

Valokuvat Juha Tanhua.