Lapsia huoltamassa Paavalin kirkossa
Siitä on jo 12 vuotta kun Paavalin kirkon lapseni eli kirkkotekstiilit siunattiin työhönsä alttarille, saarnatuoliin ja pappien ylle. Sanon valmistamiani kirkkotekstiilejä usein lapsiksi, sillä olen suunnitellut, silittänyt ja ommellut niistä joka tikin ja sauman. Tiedän, mistä ne on tehty. Ne ovat rakkaita.
Käyn lapsia välillä katsomassa tärkeässä työssään. Kirkkotekstiilit juhlistavat messun ja julistavat sanaa. Tekstiilit tietenkin likaantuvat ja kuluvat käytössä, vaikka ne on tehty parhaista materiaaleista. Varsinkin papin käyttämät tekstiilit joutuvat joskus koville. Hiki nousee papin niskaan. On kuuma päivä, kiire, liikaa päällä tai vaativa hetki alttarilla.
Paavalin kirkon suntion pyynnöstä tulin katsomaan stolien kunnon. Pesula ei ollut saanut likaa pois stolan vaikeimmasta paikasta – niskasta. Otin stolat työhuoneelleni. Kevyt, mutta päättäväinen hankaus valkoisella saippuaveteen kastetulla puuvillakankaalla tuotti tulosta. Lika lähti pois! Tarkistin stolat joka puolelta ja silitin ne. Ompelin niskaan ns. lukkonyörin, joka estää stolan nousun niskaan ihoa koskettamaan. Stolat on suunniteltu lepäämään yläselässä ja nyt ne asettuivat kauniisti paikoilleen. Eivätkä enää likaannu niin herkästi.
Kun Paavalin uuden, mutta jo kokeneen suntion kanssa tarkasteltiin stolia, niin hän tokaisi: En ole koskaan ennen nähnyt näin napakoita ja hyviä stolia kun nämä.
Voiko tekijä olla enää onnellisempi kuultuaan tämän!
Helena Vaari 23.9.2015.
