Kirkkotekstiilit
Liturgisia tekstiilejä 37 vuoden kokemuksella
Jokainen kirkko ja seurakunta on erilainen, siksi valmistan kirkkotekstiilit taideteoksiksi perusteellisen ja syvällisen suunnitteluprosessin myötä. Otan huomioon kirkon arkkitehtuurin ja interiöörin värityksen sekä asiakkaan toiveet.
Suunnittelen ja valmistan käyttöäkestäviä uniikkeja kirkkotekstiilejä. Valitsen aina parhaita materiaaleja – laadukkaita ja helposti huollettavia kankaita ja lankoja, jotka kestävät kirkossa vuosikymmeniä.
Kaikki 37 vuoden aikana tekemäni kirkkotekstiilit ovat edelleen käytössä seurakuntien tilaisuuksissa.
Keskiaikana kirkkotekstiilit olivat usein toteutettu applikaatio- ja kirjontatekniikoilla. Kirkkotekstiilieni toteutustekniikka pohjautuu samaan taitoon. Tekniikkani on applikaation ja taidekirjonnan yhdistelmää, kuin maalausta ompelukoneella.
Tekstiilien kestävyys syntyy myös tekniikan rakenteesta, jossa on monta kangaskerrosta päällekäin. Villakangas, tukikankaita, kuviokankaita ja paljon kirjontaa yhdessä. Tuhannet solmut rinnakkain, kaikkien kankaiden läpi tekevät tekstiileistä erittäin kestäviä ja laadukkaita.
Kuva Janne Sinisalo
Kehittämäni ‘maalaustekniikka’ on tuonut toteutukseen värien vapaan ‘sekoittamisen’ ommellessa ja langan struktuurin mielenkiintoisuuden. Kankaat ovat laadukasta villaa ja silkkiä. Langat ovat silkkiä, viskoosia ja puuvillaa, niiden kaunis kiilto ja kierre antavat tekstiileille valoa heijastavan ominaisuuden. Varsinkin vaaleat langat toistavat valoa kauniisti.
Kirkkotekstiilit ovat myös käyttötekstiilejä, ja varsinkin papin käyttämät tekstiilit joutuvat koville kirkkovuoden aikana. Olen kehittänyt tekstiileitä niin, että ne olisivat mahdollisimman toimivia käytännössä, koska hyvin hoidetut tekstiilit kuuluvat jumalanpalvelukseen.
Langat ja kankaat ovat värejä – neula on sivellin.
´”Kun ihminen elämänsä kanssa astuu sisälle kirkkoon, koko tila puhuttelee. Vähitellen katse kiinnittyy yksityiskohtiin ja siihen, kuinka valo tilassa liikkuu. Pyhyyden kokemus ei rakennu vain siitä, mitä me kuulemme tai puhumme. Olennaista on myös se, mitä aistimme ja katsomme, mitä koemme, kuinka tila ottaa meidät vastaan, syliinsä ja suojiinsa.
Sanaton kieli tavoittaa sen, mihin sanat eivät yllä. Sanotaan, että symboli jatkaa siitä, minkä sana päättää ja voi avata tien, joka on sanoilta suljettu.
Helena, sinun kirkkotekstiilisi pysäyttävät, kutsuvat pysähtymään. Kauneudellaan ja symboliikallaan ne kutsuvat sisäiseen katseluun. Syntyy vuorovaikutus, jossa voi myös syntyä jotain uutta.”
Ote piispa Mari Leppäsen puheesta Kuin rukous,
Helena Vaarin kirkkotekstiilejä-näyttelyn avajaisissa Suomen käsityön museossa 13.9.2024
Tikkurilan kirkko
Minä olen -kirkkotekstiilisarja
Kirkkotekstiilien aiheet ovat Kristuksen profiili, tämän päivän pyhiinvaeltajat ja elämänpuu. Kirkkotekstiilisarjan nimi on Minä olen. Antependiumissa näkyvässä profiilissa toistuvat Jumalan kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Tekstiilin keskelle olen kirjonut pitsiä, jossa puunoksat, -lehdet ja silmut kietoutuvat yhteen. Kirjonta jatkuu läpi tekstiilin muuttuen välillä puunsyiden muodostamiksi poluiksi. Ne ovat ihmisten polkuja eli pyhiinvaellusreittejä pitkin elämänpuuta. Kristus on tämä elämänpuu.
Pitsiä on perinteisesti käytetty kirkkotekstiileissä ja se muodostaa herkän kontrastin kirkon betoniseinälle.
Tornion Hedvig Eleonoran kirkko
Joka aamu on armo uus
Alttarin antependium on yksittäiskappale. Keskiaikaisen puukirkon kirkkotekstiilien symboliikkaan sisältyy aiheita Tornion kirkon maalauksista, historiasta ja ympäröivästä luonnosta.
Alttari on kirkon itäpäädyssä, josta aurinko nousee. Valo tulvii kirkkoon sisään itäisestä ja eteläisestä ikkunasta. Valo on myös kultaisissa köynnöksissä ja monissa yksityiskohdissa. Keskikäytävän molemmin puolin puurakenteissa erilaiset puut reunustavat polkua alttarille. Jokaisen puuaiheisten maalauksen takaa heijastuu valoa.
Puiden reunustama kirkkotie alttarille jatkuu antependiumissa. Lilja-symbolit toistuvat puisissa koristerakenteissa. Liljojen sisälle on maalattu punaista väriä veren symbolina. Ne viittaavat Jeesuksen uhrikuolemaan ja Marian kärsimyksiin. Antependium peittää alttarin edestä ja sivuilta. Sen pituus on 2,5 m ja korkeus 1 m. Tekstiilin yläosaa taidekirjotut koristeelliset kultaiset valon pyörteet löytyvät monista kirkon rakenteista.
Antependiumin oikealle sivulle kirjoin suuren männyn ja kesäpäivän poutapilvet. Ihmisiä on lepäämässä puiden juurella, kuten kirkon käytävän maalauksissa. Vasemmalle sivulle on taidekirjottu yö ja koivu. Koivu ja tähti on Sakari Topeliuksen kertomus lapsista, jotka etsivät kotia. Tarina kertoo koti-ikävästä. Messukasukan takana on köynnösristi. Sen muoto toistuu kirkon rakenteissa ja muistuttaa Tornion puukirkossa seurakuntatalon kirkkosalissa, kun kasukkaa käytetään seurakuntatalon messuissa.
Valkoisen kirjaliinan aiheina ovat koivun lehdet ja valo alttarilta. Punaiseen kirjaliinaan taidekirjoin valkoisia omenapuun kukkia. Ne ovat uuden ajan ja ylösnousemuksen symboleita. Vihreässä kirjaliinassa pihlajan koristeelliset lehdet jatkavat kirkon ornamentteja uudella symbolilla. Violetissa kirjaliinassa on Tornionlaakson ruusuja. Mustassa kirjaliinassa on kärsimysten risti, piikkinen keloristi.
Malmin kirkko, Helsinki
Sinun valostasi
Tekstiilien nimi on Sinun valostasi. Nimi tulee alttariseinän pronssiin valetusta krusifiksista, jonka on tehnyt kuvanveistäjä Arvo Siikamäki. Kristuksen otsaan heijastuu valo ja se valo loistaa Hänen kauttaan meille. Hän on perillä.
Krusifiksi on vaikuttava. Siinä on viiltoja ja haavoja. Kirjoin punaisia viiltoja valkoiseen antependiumiin. Kaarevat kuviot, lehdet ja oksat viittaavat Vanhan Testamentin lehtimaja-symboliikkaa. Lehtimaja oli kuin ensimmäinen kirkko. Tämä vertauskuva on maalattu monien keskiaikaisten kirkkojen kattoholveihin.
Antependiumin keskellä on ristejä, rukouksia. Ompelin niihin hieman lankaa, jossa on aitoa kultaa. Stolassa papin olkapäillä on kullanväristä kirjailua, eli valoa. Se on lupaus Jumalan huolenpidosta.
Vihreän antependiumin taidekirjonta muodostaa metsän, jonka keskellä kulkee valoisa polku. Kalkkiliinoissa on sammal-kirjontaa, johon valitsin hohtavat vihreät sikkilangat. Värien kontrasti saa aikaa kolmiulotteisen kirjontapinnan.
Mustien, punaisten ja kullanväristen lankojen rytmi saa punaisen antependiumin hehkumaan helluntain hengessä. Kirjaliinoissa on keskellä valoisa ikkuna. Kuljemme valoa kohti.
Piikkiön kirkko
Uskon siemen
Piikkiön kirkon alttariseinän maalaukset näyttävät pelastuskertomuksen: Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen sekä ehtoollisen asettaminen. Kirkossa kuulemme Pyhää Sanaa ja pääsemme osalliseksi ehtoollisesta. Siinä on uskon siemen.
Saapuessani Piikkiön kirkkoon, näin kirkon päätyyn muuratun kolmilehtisen ristin tammen välistä. Siinä oli alku antependiumin suunnitteluun: vanhat, suuret puut kirkon ympärillä ja risti, jotka johdattavat kirkkoon.
Antependiumin puu on valkoisessa värissä lehmus, vihreässä tammi ja punaisessa orapihlaja. Violetissa on isotakiainen. Taidekirjoin muuttolinnun.Muuttolinnut ovat merkki Jumalan johdatuksesta. Muuttolintu on myös toiveiden, uuden elämän ja ylösnousemuksen symboli. Linnut kuvaavat taivas- ja koti-ikävää. Valkoisen tekstiilin muuttolintu on satakieli, vihreän kultarinta, punaisen peippo ja violetin tikli.
Liedon Pyhän Pietarin kirkko
Yhteinen tie
Kymmenet sukupolvet ovat kulkeneet Liedon kirkkoon ennen ja matkaavat nyt. Tie on yhteinen.
Sen tunnelma aistii vanhassa kirkossa. Sen, että siellä ovat istuneet monet sukupolvet. Liedon kirkossa yhdistyvät vanha ja uusi aika. Alttarin molemmin puolin ovat antependiumit, joissa on kirjottuna polkuja, teitä, veden liikettä, puunsyitä, oksia, historian uurteita. Tekstiilit ovat taidekirjottua pitsiä. Liedon keskiaikaisen kirkon herkät ja patinoidut seinät puhuttelivat minua syvästi. Alttarin pitsinen antependium on samanlainen, kuin rukous.
Antependiumin herkkä rakenne sopii tammiseen alttariin. Se on kuin elämänpuu, joka alkaa sen yläpuolella olevasta vanhasta Krusifiksista ja jatkuu ehtoollispöydälle.
Messukasukkaan olen taidekirjonut Pietarin viitan laskokset. Viitta ja tämän päivän papin kasukka ovat kuin sama vaate, palvelutehtävä yhdistää apostolin ja papin. Liljan muotoinen risti papin stolassa, sydämen kohdalla, kertoo, että usko lähtee sydämestä.
Liedon Madonna - veistos on Turun linnassa. Kirjaliinan Hymyilevä Madonna ja Jeesus–lapsi – kirjonta tuovat veistoksen muiston kirkkoon.
Piispa Mari Leppäsen liturginen vaatetus, Turun arkkihiippakunta
Siunattu maa
Piispankaavun symboliikassa liitytään hiippakunnan historiaan. Yksi innoittajista oli Pyhä Birgitta (1303–1371): kirkon uudistaja. Birgitan vaikutus näkyi Suomessa Naantalin birgittalaisluostarin kautta, missä myös suomalainen käsityötaito puhkesi kukoistukseen. Samaan perintöön liittyy nyt Vaarin suunnittelema piispankaapu.
Kaavun edessä oleva Pyhän Birgitan koru on kierrätetty vintage-solki (Kaleva Koru, Kirsti Doukas 2003). Kaavun nimi Siunattu maa tulee birgittalaissisarten laulusta. Se viittaa myös luomiseen. Ihminen on maata, johon puhallettiin elämän henki.
Piispankaavun selkäosassa on kaavun helmaan saakka oleva elämänpuu, sen runko ja juuret. Ristinpuu on myös elämänpuu, joka palauttaa ihmisen Jumalan yhteyteen. ”Tuntuu merkityksellisestä, että kaapuun pukeutuneena voin nojata tähän puuhun. Puuhun, jossa Jumala teki rauhan kanssamme”, sanoo Mari Leppänen.
Elämänpuusta kasvaa pihlajan neljä vuodenaikaa, jotka kiertävät piispankaavun kaulusta. Talvi, kevät, kesä ja syksy seuraavat toisiaan. Luonto on suomalaisille pyhää ja sen vaaliminen on tänään entistä tärkeämpää.
Kangasniemen kirkko
Suomalaista kristillistä symboliikkaa
Kangasniemellä kaikki heijastuu vedestä. Metsää, vettä ja rantoja on joka paikassa. Luonto on tärkeää kaikille ja siitä on pidettävä huolta. Sitä myös tarkoittaa Raamatun kohta: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Piispa Matti Revon liturginen vaatetus, Tampereen hiippakunta
Pyhän Hengen hipaisu – Valon kosketus
Lars Sonckin suunnitteleman Tampereen tuomiokirkon kansallisromanttinen tyyli, Hugo Simbergin maalaukset ja lasimaalausten mosaiikkimaiset kuviot ovat olleet piispankaavun taidekirjonnan innoittajia. Valon kosketus kuvastuu lasi-ikkunoista ja Magnus Enckellin maalaamasta alttaritaulusta.
Luomaniemen kappeli, Nastola
Lahden seurakuntayhtymä
Luomaniemessä monet nuoret käyvät rippikoulua. Kirkkotekstiilien kuvakieli voi johdattaa katsomaan luontoa tarkempaa ja pohtimaan yksityiskohtien merkitystä sekä symbolisesti että konkreettisesti. Ihminen tai pieni mustikanoksa, kaikki ovat tärkeä osa luontoa ja luomista.
Malmin hautausmaan kappeli
Hautausmaan kappeli täytti 100-vuotta 2023. Kaikki viisitoista stolaa ovat uniikkeja taide- ja käyttötekstiilejä. Stolien symboliikan aiheet syntyivät Malmin hautausmaan puutarhan kasvien muodoista. Kasvit kertovat elämänkulusta ja toivosta. Ne antavat lohtua ja iloa papeille ja omaisille.
Liturgisia värejä ovat valkoinen (kahdeksan stolaa), musta (kaksi stolaa) ja vihreä (viisi stolaa). Valkoinen on ylösnousemuksen ja Jumalan valon väri. Vihreä on elämän ja toivon väri. Sitä myös käytetään eniten kirkkovuodessa. Musta on syvän surun ja kuoleman väri.
Piispa Jari Jolkkosen liturginen vaatetus, Kuopion hiippakunta
Luonto, metsät, järvet ja vaaramaisemat yhdistyvät kristilliseen symboliikkaan. Jumalaa ja hänen luomistyötään kuvaavat vesien ja metsien siniset ja vihreät sävyt. Kristuksen risti eli krusifiksi syntyy kelohongan rungosta ja oksista. Pyhän Hengen symboli on valkoinen kyyhkynen.
Tirvan kyläkirkko, Valkealan seurakunta
Tirvan kyläkirkko täytti 90 vuotta 1. adventtina 2022. Suunnittelin ja valmistin valkoisen messukasukan ja valkoisen sekä vihreän stolan kirkkoon. Kirkkotekstiileissä on luominen läsnä. Vihreään ja valkoiseen stolaan olen suunnitellut puiden lehtiä, männynneulasia sekä puolukan ja mustikan kukkia, marjoja ja lehtiä.
Luonto on täynnä symboliikkaa. Neulasten muodot ovat kuin taivaan tähtiä. Puolukan punaiset marjat ovat kuin veripisaroita. Valo kasvin lehdillä on lupaus valon voimasta ja uudesta päivästä.
Valkoinen tai vihreä stolaasetetaan messukasukan päälle, kun kasukka on käytössä. Jos kirkossa ei ole ehtoollista ja messukasukka ei ole käytössä, pappi käyttää stolaa alban päällä. Suunnittelemieni stolien muoto on kaareva niskan takaa ja asettuu hartioille. Näin stola ei ole kosketuksissa ihoon, se ei kulu eikä likaannu hiestä ym., eikä kangas hankaa ihoa.
Emerituspiispa Samuel Salmen stola, Oulun Hiippakunta
Kohti valoa-stola on Oulun hiippakunnan lahja eläkkeelle jääneelle emerituspiispa Samuel Salmelle.
Lapin luontoon liittyvä kristillinen symboliikka on stolassa vahvasti läsnä.
Pyhtään Pyhän Henrikin kirkko
Pihlajan lehdet kaartuvat antependiumissa eli alttarivaatteessa, kuten Pyhtään kirkon holvikatto, kohti valoa. Kullankeltainen väri kertoo valkoisesta kirkkotekstiiliväristä juhlan, ilon ja valon värinä. Alttarin keskiaikaisten veistosten uurteissa pilkottaa värejä ja kultaa kuin muistona – uusi antependium tuo nyt esille vuosisatojen takaisen väriloiston.
Piispa Teemu Laajasalon liturginen vaatetus, Helsingin hiippakunta
Helsingin Senaatintori on kohtaamispaikka – tiet, ihmiset, liikenne ja sähköiset yhteydet risteilevät lakkaamatta. Piispankaavun symboliikka kertoo tuomiokirkon ja piispan yhteyksistä muihin seurakuntiin, seurakuntalaisiin, ihmisiin, kaupunkeihin ja kaikkiin ilmansuuntiin.
Lappeen Marian kirkko
Sininen, valkoinen, vihreä, violetti, punainen ja musta kirkkotekstiilisarja.
Helena Vaari on suunnitellut kirkkotekstiileihin vertauskuvia kirkkovuoden eri ajoista, raamatusta, taidehistoriasta, Lappeen kirkon arkkitehtuurista ja seurakunnan 600-vuotisesta historiasta että Lappeenrannan ominaispiireistä.
Haminan Marian kirkko
Kirkkotekstiilien värin tulee näkyä kauas, kirkon takapenkkiin asti. Se on tärkeä symboli. Mutta kuvasymbolien ei tarvitse olla niin suuria. Alttarille tuleminen on kuin polku, kun lähestyt sitä, näet paremmin yksityiskohdat, löydät uusia ajatuksia ja symboleita tekstiileistä. Ne symbolit on tarkoitettu läheltä katsottaviksi, rukoukseen ja sanan henkilökohtaiseen kohtaamiseen
Hämeenkosken kirkko
Taustaa Elämänpuu-kirkkotekstiilisarjojen synnylle: Hämeenkosken kirkon uusromaaninen tyyli, kaari-ikkunat, kehystetyt symbolitaulut, värikkäät lasimaalaukset, sisätilojen raikkaat ja valoisat uudet värit, alttarin uusi rakenne ja Antti Salmenlinnan maalaukset.
Piispa Mari Parkkisen liturginen vaatetus, Mikkelin hiippakunta
Valmistin piispankaavun v. 2010 emerituspiispa Seppo Häkkiselle. Vuonna 2023 uudistin saman piispankaavun piispa Mari Parkkiselle. Piispanviran liturginen asu palvelee kirkon sanomaa. Tekstiilien symboliikka julistaa sanaa ja kertoo jatkuvuudesta ja piispan paimentehtävästä hiippakunnassa.
Paavalinkirkko, Helsinki
Valkoinen, vihreä, violetti ja punainen kirkkotekstiilisarja: Evankeliumin salaisuus
Tekstiilien symbolikan aiheita ovat portti, simpukka ja helmi.
Simpukka ja helmi esiintyvät kirkossa lampeteissa seinillä ja alttarikaiteen kuvioissa. Simpukan sisällä on helmi, Jumalan sana, evankeliumi.
Siuntion kirkko
Siuntion Pyhän Pietarin kirkko vihittiin uudelleen käyttöön 1.11.2009. Kirkon runsaat keskiaikaiset kalkkimaalukset puhdistettiin ja alttarialue uudistettiin. Vihreä, valkoinen, violetti ja punainen kirkkotekstiilisarja kertovat kristinuskon sanomaa vahvasti, kuten keskiaikaiset maalauksetkin.
Hollolan kirkko
Kirkkotekstiilien suunnittelun lähtökohtia olivat Hollolan keskiaikaisen kirkon arkkitehtuuri, interiööri ja tunnelma, keskiaikaisten kirkkotekstiilien perintö ja kirkkovuoden liturgisten värien sanoma ja symboliikka.
Kirkolliset tilat
Vainajien hyvästijättöhuone, Siuntio
Kyynelhelmet. Huoneen ikkunaan olen kirjonut koko ikkunan peittävän pitsiteoksen, jonka läpi näkyy Siuntion kirkko. Puiden oksilla riippuvat kimmeltävät vuorikiteet, kuin kyyneleet. Pitsin kaaret muuttuvat teoksen alaosassa kukkakedoksi.
Seurakuntasali, Joutjärven kirkko, Lahti
Teoksen Ääniaallot aihe on vesi ja aallot. Puhujakorokkeelta kuulemme puheita, jotka etenevät kuin aallot – ääniaallot. Kuulijat vastaanottavat sanat ja ne saattavat kantautua myös kauemmas, jos puhe on ollut antoisa.
Toimituskappeli, Paavalinkirkko, Helsinki
Ikkunatekstiili koostuu pienistä valoverhon ohuista värineliöistä, jotka on ommeltu limittäin ja päällekkäin. Eri värit kuultavat toistensa läpi, ja teos näyttää hieman vesivärimaalaukselta.
Hietaniemen krematorion pieni kappeli, Helsinki
Näiden töiden tarina alkaa rauhallisesta maisemasta, tai sielunmaisemasta, se voi olla missä vain ja mikä vain – mutta se on tässä ajassa. Maisema on eteerinen, tunnistamaton ja kuvan avaruus ja muoto ottavat syliinsä. Eämänlanka 1. paikka on suurella seinällä lamppujen välissä.
´”Kun neula maalaa siveltimenä mielesi maisemaa, kuvaksi kankaaseen, näkyväksi jäljeksi piirtyy enemmän kuin kuva. Silloin piirtyy katsottavan ja sinun tapauksessa myös kosketettavan kauneuden lisäksi jotain syvempää: kankaaseen ja kankaaksi piirtyy se, minkä on aika tulla esiin ja minkä Jumala kutsuu esiin.
Neulanpiston teologia on syvästi kristinuskon ytimessä: pieni tulee suureksi, vaatimaton vahvaksi, lähes olemattoman ohut olemassa olevaksi ja eläväksi. Kaikki yhteen ompelemasi on vahvaa todistusta Jumalan luomistyön jatkuvuudesta. Sinä kuuntelet sitä sisäistä ääntä, jossa puhuu paitsi aika, myös ajattomuus. Siksi sinun työsi puhuttelevat, nyt, tässä ajassa, mutta myös tulevaisuudessa.”
Satu Saarinen,tuomiorovasti, Oulun tuomiokirkkoseurakunta, 24.7.2019.
Ote Neula siveltimenä-näyttelyn avajaispuheesta.
´”Helena tuntee kirkollisen symboliikan, mutta minua puhuttelee myös se, miten Helena on tuonut kirkkoihin luonnon. Töissäsi on kasveja ja kukkia, on sinivuokkoja ja ruusuja, liljoja ja pihlajanmarjoja. On sammalta, marjoja ja männyn oksia. On polkuja, teitä, rantaviivaa, veden heijastuksia ja liikettä, puunsyitä, oksia ja historian uurteita. Langat kietoutuvat toisiinsa kuin ihmisten tiet, historia ja luomakunta, vuoden kierto kirkkovuodessa, luonnossa ja ihmisen elämässä. Luontoon liittyy paljon symboleita, jotka ovat myös kristillistä symboliikkaa. Luomakunta on Jumalan maailma.
Kirkkotaiteesi puhuttelevalla tavalla muistuttavat, kuinka ihmiskunnan kohtalo on sidottu maan ja luomakunnan hyvinvointiin. Tämä on tärkeä viesti tänä aikana ja haluan kiittää sinua siitä.
Olet Helena sanonut, että toivot, että tekstiiliesi symboliikka olisi lohduttavaa. Haluat antaa toivoa ja valoa ihmisille. Kirkkotekstiilisi ovat kuin rukous sen eteen tulevan ihmisen, luonnon ja koko maailman puolesta.
Se rukous on kaunis, vahva, ajaton ja rajaton. Täynnä lupausta ja toivoa.”
Ote piispa Mari Leppäsen puheesta Kuin rukous, Helena Vaarin kirkkotekstiilejä-näyttelyn avajaisissa Suomen käsityön museossa 13.9.2024