Kirkkotekstiilit

Liturgisia tekstiilejä 35 vuoden kokemuksella

Jokainen kirkko ja seurakunta on erilainen, siksi valmistan kirkkotekstiilit taideteoksiksi perusteellisen ja syvällisen suunnitteluprosessin myötä. Otan huomioon kirkon arkkitehtuurin ja interiöörin värityksen sekä asiakkaan toiveet.

Suunnittelen ja valmistan käyttöäkestäviä uniikkeja kirkkotekstiilejä. Valitsen aina parhaita materiaaleja – laadukkaita ja helposti huollettavia kankaita ja lankoja, jotka kestävät kirkossa vuosikymmeniä.

Kaikki 35 vuoden aikana tekemäni kirkkotekstiilit ovat edelleen käytössä seurakuntien tilaisuuksissa.

Keskiaikana kirkkotekstiilit olivat usein toteutettu applikaatio- ja kirjontatekniikoilla. Kirkkotekstiilieni toteutustekniikka pohjautuu samaan taitoon. Tekniikkani on applikaation ja taidekirjonnan yhdistelmää, kuin maalausta ompelukoneella.

Tekstiilien kestävyys syntyy myös tekniikan rakenteesta, jossa on monta kangaskerrosta päällekäin. Villakangas, tukikankaita, kuviokankaita ja paljon kirjontaa yhdessä. Tuhannet solmut rinnakkain, kaikkien kankaiden läpi tekevät tekstiileistä erittäin kestäviä ja laadukkaita.

Kuva Janne Sinisalo

Kehittämäni ‘maalaustekniikka’ on tuonut toteutukseen värien vapaan ‘sekoittamisen’ ommellessa ja langan struktuurin mielenkiintoisuuden. Kankaat ovat laadukasta villaa ja silkkiä. Langat ovat silkkiä, viskoosia ja puuvillaa, niiden kaunis kiilto ja kierre antavat tekstiileille valoa heijastavan ominaisuuden. Varsinkin vaaleat langat toistavat valoa kauniisti.

Kirkkotekstiilit ovat myös käyttötekstiilejä, ja varsinkin papin käyttämät tekstiilit joutuvat koville kirkkovuoden aikana. Olen kehittänyt tekstiileitä niin, että ne olisivat mahdollisimman toimivia käytännössä, koska hyvin hoidetut tekstiilit kuuluvat jumalanpalvelukseen.

Langat ja kankaat ovat värejä – neula on sivellin.

´”Tekstiilitaiteilija Helena Vaarin Neula siveltimenä -näyttely Helsingin tuomiokirkon kryptassa oli puhutteleva ja liikuttava kokemus. Kuvaisin Vaarin töitä perinteestä nousevaksi moderniksi kirkkotaiteeksi. Juuri tällaista kirkkotaiteen tulee olla: huolella valmistettua, kaunista, puhuttelevaa ja ajatuksia synnyttävää.”

Tuomo Törmänen, kirkkoherra, Taivalkosken seurakunta, 15.9.2019

Tikkurilan kirkko

Kirkkotekstiilien aiheet ovat Kristuksen profiili, tämän päivän pyhiinvaeltajat ja elämänpuu. Kirkkotekstiilisarjan nimi on Minä olen. Antependiumissa näkyvässä profiilissa toistuvat Jumalan kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Tekstiilin keskelle olen kirjonut pitsiä, jossa puunoksat, -lehdet ja silmut kietoutuvat yhteen. Kirjonta jatkuu läpi tekstiilin muuttuen välillä puunsyiden muodostamiksi poluiksi. Ne ovat ihmisten polkuja eli pyhiinvaellusreittejä pitkin elämänpuuta. Kristus on tämä elämänpuu.

Pitsiä on perinteisesti käytetty kirkkotekstiileissä ja se muodostaa herkän kontrastin kirkon betoniseinälle.


Piikkiön kirkko

Kirkkotekstiilien nimi on Uskon siemen. Piikkiön kirkon alttariseinän maalaukset näyttävät pelastuskertomuksen: Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen sekä ehtoollisen asettaminen. Kirkossa kuulemme Pyhää Sanaa ja pääsemme osalliseksi ehtoollisesta. Siinä on uskon siemen.

Saapuessani Piikkiön kirkkoon, näin kirkon päätyyn muuratun kolmilehtisen ristin tammen välistä. Siinä oli alku antependiumin suunnitteluun: vanhat, suuret puut kirkon ympärillä ja risti, jotka johdattavat kirkkoon.

Antependiumin puu on valkoisessa värissä lehmus, vihreässä tammi ja punaisessa orapihlaja. Violetissa on isotakiainen. Taidekirjoin muuttolinnun.Muuttolinnut ovat merkki Jumalan johdatuksesta. Muuttolintu on myös toiveiden, uuden elämän ja ylösnousemuksen symboli. Linnut kuvaavat taivas- ja koti-ikävää. Valkoisen tekstiilin muuttolintu on satakieli, vihreän kultarinta, punaisen peippo ja violetin tikli.


Liedon Pyhän Pietarin kirkko

Kirkkotekstiilien nimi on Yhteinen tie. Kymmenet sukupolvet ovat kulkeneet Liedon kirkkoon ennen ja matkaavat nyt. Tie on yhteinen.

Sen tunnelma aistii vanhassa kirkossa. Sen, että siellä ovat istuneet monet sukupolvet. Liedon kirkossa yhdistyvät vanha ja uusi aika. Alttarin molemmin puolin ovat antependiumit, joissa on kirjottuna polkuja, teitä, veden liikettä, puunsyitä, oksia, historian uurteita. Tekstiilit ovat taidekirjottua pitsiä. Liedon keskiaikaisen kirkon herkät ja patinoidut seinät puhuttelivat minua syvästi. Alttarin pitsinen antependium on samanlainen, kuin rukous.

Antependiumin herkkä rakenne sopii tammiseen alttariin. Se on kuin elämänpuu, joka alkaa sen yläpuolella olevasta vanhasta Krusifiksista ja jatkuu ehtoollispöydälle.

Messukasukkaan olen taidekirjonut Pietarin viitan laskokset. Viitta ja tämän päivän papin kasukka ovat kuin sama vaate, palvelutehtävä yhdistää apostolin ja papin. Liljan muotoinen risti papin stolassa, sydämen kohdalla, kertoo, että usko lähtee sydämestä.

Liedon Madonna - veistos on Turun linnassa. Kirjaliinan Hymyilevä Madonna ja Jeesus–lapsi – kirjonta tuovat veistoksen muiston kirkkoon.


Piispa Mari Leppäsen liturginen vaatetus, Turun arkkihiippakunta

Piispankaavun symboliikassa liitytään hiippakunnan historiaan. Yksi innoittajista oli Pyhä Birgitta (1303–1371): kirkon uudistaja. Birgitan vaikutus näkyi Suomessa Naantalin birgittalaisluostarin kautta, missä myös suomalainen käsityötaito puhkesi kukoistukseen. Samaan perintöön liittyy nyt Vaarin suunnittelema piispankaapu.

Kaavun edessä oleva Pyhän Birgitan koru on kierrätetty vintage-solki (Kaleva Koru, Kirsti Doukas 2003). Kaavun nimi Siunattu maa tulee birgittalaissisarten laulusta. Se viittaa myös luomiseen. Ihminen on maata, johon puhallettiin elämän henki.

Piispankaavun selkäosassa on kaavun helmaan saakka oleva elämänpuu, sen runko ja juuret. Ristinpuu on myös elämänpuu, joka palauttaa ihmisen Jumalan yhteyteen. ”Tuntuu merkityksellisestä, että kaapuun pukeutuneena voin nojata tähän puuhun. Puuhun, jossa Jumala teki rauhan kanssamme”, sanoo Mari Leppänen.

Elämänpuusta kasvaa pihlajan neljä vuodenaikaa, jotka kiertävät piispankaavun kaulusta. Talvi, kevät, kesä ja syksy seuraavat toisiaan. Luonto on suomalaisille pyhää ja sen vaaliminen on tänään entistä tärkeämpää.


Kangasniemen kirkko

Suomalaista kristillistä symboliikkaa

Kangasniemellä kaikki heijastuu vedestä. Metsää, vettä ja rantoja on joka paikassa. Luonto on tärkeää kaikille ja siitä on pidettävä huolta. Sitä myös tarkoittaa Raamatun kohta: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.


Piispa Matti Revon liturginen vaatetus, Tampereen hiippakunta

Pyhän Hengen hipaisu – Valon kosketus

Lars Sonckin suunnitteleman Tampereen tuomiokirkon kansallisromanttinen tyyli, Hugo Simbergin maalaukset ja lasimaalausten mosaiikkimaiset kuviot ovat olleet piispankaavun taidekirjonnan innoittajia. Valon kosketus kuvastuu lasi-ikkunoista ja Magnus Enckellin maalaamasta alttaritaulusta.


Luomaniemen kappeli, Nastola
Lahden seurakuntayhtymä

Luomaniemessä monet nuoret käyvät rippikoulua. Kirkkotekstiilien kuvakieli voi johdattaa katsomaan luontoa tarkempaa ja pohtimaan yksityiskohtien merkitystä sekä symbolisesti että konkreettisesti. Ihminen tai pieni mustikanoksa, kaikki ovat tärkeä osa luontoa ja luomista.


Emerituspiispa Samuel Salmen stola, Oulun Hiippakunta

Kohti valoa-stola on Oulun hiippakunnan lahja eläkkeelle jääneelle emerituspiispa Samuel Salmelle.

Lapin luontoon liittyvä kristillinen symboliikka on stolassa vahvasti läsnä.


Piispa Jari Jolkkosen liturginen vaatetus, Kuopion hiippakunta

Luonto, metsät, järvet ja vaaramaisemat yhdistyvät kristilliseen symboliikkaan. Jumalaa ja hänen luomistyötään kuvaavat vesien ja metsien siniset ja vihreät sävyt. Kristuksen risti eli krusifiksi syntyy kelohongan rungosta ja oksista. Pyhän Hengen symboli on valkoinen kyyhkynen.


Pyhtään Pyhän Henrikin kirkko

Pihlajan lehdet kaartuvat antependiumissa eli alttarivaatteessa, kuten Pyhtään kirkon holvikatto, kohti valoa. Kullankeltainen väri kertoo valkoisesta kirkkotekstiiliväristä juhlan, ilon ja valon värinä. Alttarin keskiaikaisten veistosten uurteissa pilkottaa värejä ja kultaa kuin muistona – uusi antependium tuo nyt esille vuosisatojen takaisen väriloiston.


Piispa Teemu Laajasalon liturginen vaatetus, Helsingin hiippakunta

Helsingin Senaatintori on kohtaamispaikka – tiet, ihmiset, liikenne ja sähköiset yhteydet risteilevät lakkaamatta. Piispankaavun symboliikka kertoo tuomiokirkon ja piispan yhteyksistä muihin seurakuntiin, seurakuntalaisiin, ihmisiin, kaupunkeihin ja kaikkiin ilmansuuntiin.


Lappeen Marian kirkko

Sininen, valkoinen, vihreä, violetti, punainen ja musta kirkkotekstiilisarja.

Helena Vaari on suunnitellut kirkkotekstiileihin vertauskuvia kirkkovuoden eri ajoista, raamatusta, taidehistoriasta, Lappeen kirkon arkkitehtuurista ja seurakunnan 600-vuotisesta historiasta että Lappeenrannan ominaispiireistä.


Haminan Marian kirkko

Kirkkotekstiilien värin tulee näkyä kauas, kirkon takapenkkiin asti. Se on tärkeä symboli. Mutta kuvasymbolien ei tarvitse olla niin suuria. Alttarille tuleminen on kuin polku, kun lähestyt sitä, näet paremmin yksityiskohdat, löydät uusia ajatuksia ja symboleita tekstiileistä. Ne symbolit on tarkoitettu läheltä katsottaviksi, rukoukseen ja sanan henkilökohtaiseen kohtaamiseen


Hämeenkosken kirkko

Taustaa Elämänpuu-kirkkotekstiilisarjojen synnylle: Hämeenkosken kirkon uusromaaninen tyyli, kaari-ikkunat, kehystetyt symbolitaulut, värikkäät lasimaalaukset, sisätilojen raikkaat ja valoisat uudet värit, alttarin uusi rakenne ja Antti Salmenlinnan maalaukset.


Piispa Mari Parkkisen liturginen vaatetus, Mikkelin hiippakunta

Valmistin piispankaavun v. 2010 emerituspiispa Seppo Häkkiselle. Vuonna 2023 uudistin saman piispankaavun piispa Mari Parkkiselle. Piispanviran liturginen asu palvelee kirkon sanomaa. Tekstiilien symboliikka julistaa sanaa ja kertoo jatkuvuudesta ja piispan paimentehtävästä hiippakunnassa.


Paavalinkirkko, Helsinki

Valkoinen, vihreä, violetti ja punainen kirkkotekstiilisarja: Evankeliumin salaisuus

Tekstiilien symbolikan aiheita ovat portti, simpukka ja helmi.

Simpukka ja helmi esiintyvät kirkossa lampeteissa seinillä ja alttarikaiteen kuvioissa. Simpukan sisällä on helmi, Jumalan sana, evankeliumi.


Siuntion kirkko

Siuntion Pyhän Pietarin kirkko vihittiin uudelleen käyttöön 1.11.2009. Kirkon runsaat keskiaikaiset kalkkimaalukset puhdistettiin ja alttarialue uudistettiin. Vihreä, valkoinen, violetti ja punainen kirkkotekstiilisarja kertovat kristinuskon sanomaa vahvasti, kuten keskiaikaiset maalauksetkin.


Hollolan kirkko

Kirkkotekstiilien suunnittelun lähtökohtia olivat Hollolan keskiaikaisen kirkon arkkitehtuuri, interiööri ja tunnelma, keskiaikaisten kirkkotekstiilien perintö ja kirkkovuoden liturgisten värien sanoma ja symboliikka.

Kirkolliset tilat

Vainajien hyvästijättöhuone, Siuntio

Kyynelhelmet. Huoneen ikkunaan olen kirjonut koko ikkunan peittävän pitsiteoksen, jonka läpi näkyy Siuntion kirkko. Puiden oksilla riippuvat kimmeltävät vuorikiteet, kuin kyyneleet. Pitsin kaaret muuttuvat teoksen alaosassa kukkakedoksi.


Seurakuntasali, Joutjärven kirkko, Lahti

Teoksen Ääniaallot aihe on vesi ja aallot. Puhujakorokkeelta kuulemme puheita, jotka etenevät kuin aallot – ääniaallot. Kuulijat vastaanottavat sanat ja ne saattavat kantautua myös kauemmas, jos puhe on ollut antoisa.


Toimituskappeli, Paavalinkirkko, Helsinki

Ikkunatekstiili koostuu pienistä valoverhon ohuista värineliöistä, jotka on ommeltu limittäin ja päällekkäin. Eri värit kuultavat toistensa läpi, ja teos näyttää hieman vesivärimaalaukselta.


Hietaniemen krematorion pieni kappeli, Helsinki

Näiden töiden tarina alkaa rauhallisesta maisemasta, tai sielunmaisemasta, se voi olla missä vain ja mikä vain – mutta se on tässä ajassa. Maisema on eteerinen, tunnistamaton ja kuvan avaruus ja muoto ottavat syliinsä. Eämänlanka 1. paikka on suurella seinällä lamppujen välissä.

´”Kun neula maalaa siveltimenä mielesi maisemaa, kuvaksi kankaaseen, näkyväksi jäljeksi piirtyy enemmän kuin kuva. Silloin piirtyy katsottavan ja sinun tapauksessa myös kosketettavan kauneuden lisäksi jotain syvempää: kankaaseen ja kankaaksi piirtyy se, minkä on aika tulla esiin ja minkä Jumala kutsuu esiin.

Neulanpiston teologia on syvästi kristinuskon ytimessä: pieni tulee suureksi, vaatimaton vahvaksi, lähes olemattoman ohut olemassa olevaksi ja eläväksi. Kaikki yhteen ompelemasi on vahvaa todistusta Jumalan luomistyön jatkuvuudesta. Sinä kuuntelet sitä sisäistä ääntä, jossa puhuu paitsi aika, myös ajattomuus. Siksi sinun työsi puhuttelevat, nyt, tässä ajassa, mutta myös tulevaisuudessa.”

Satu Saarinen,tuomiorovasti, Oulun tuomiokirkkoseurakunta, 24.7.2019.
Ote Neula siveltimenä-näyttelyn avajaispuheesta.