PIISPA TEEMU LAAJASALON LITURGINEN VAATETUS HELSINGIN HIIPPAKUNTA

PIISPA TEEMU LAAJASALON LITURGINEN VAATETUS, HELSINGIN HIIPPAKUNTA

Piispankaapu ja –hiippa sekä valkoinen ja sininen stola.

Suunnittelu ja taidekirjonta, tekstiilitaiteilija Helena Vaari
Piispankaavun ja -hiipan ompelu, artenomi Tytti Helles
Graniittikorut, hopeaseppä Soili-Riikka Andersson

Kuva Markku Pihlaja.

Arkkipiispa Kari Mäkinen vihkii Teemu Laajasalon Helsingin hiippakunnan piispaksi Helsingin tuomiokirkossa 12.11.2017. Piispa Laajasalolle puettiin silloin tekstiilitaiteilija Helena Vaarin suunnittelemat ja taidekirjomat piispankaapu, -hiippa ja –stola.

Piispan liturginen juhla- ja työasu palvelee kirkon sanomaa. Tekstiilien symboliikka julistaa sanaa ja kertoo jatkuvuudesta ja piispan paimentehtävästä hiippakunnassa.

Helsingin senaatintori ja sen rakennukset mukaan lukien Helsingin tuomiokirkko (1852) ovat arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelemia. Arkkitehtuuri on empire-uusklassismia. Helena Vaari on suunnitellut piispan asuun hiippakuntaan ja piispan tehtävään liittyvää symboliikkaa yhdistäen muotokieleen ja rakenteeseen kirkon arkkitehtuurin symmetriaa, tasapainoa ja kerroksellisuutta.

Piispankaavun takana on clipeus (lat.) eli selkäkilpi. Sen keskellä on valkoinen tasasivuinen risti. Muoto on kuin Helsingin tuomiokirkon pohjapiirustus ja kirjonta silkkilangoilla loistaa kuin itse kirkko. Valkoisesta rististä lähtee renkaita, kuin aaltoja liikkuvassa vedessä. Kulmikkaat muodot kohtaavat pyöreitä kaaria – liike ja elämä ovat jatkuvaa. Kristillinen sanoma laajenee ja leviää kaikkiin suuntiin.

Senaatintori on kohtaamispaikka – tiet, ihmiset, liikenne ja sähköiset yhteydet risteilevät lakkaamatta. ’Isolla kirkolla’ kaupunkilaiset tapaavat toisiaan ja turistit vierailevat. Piispankaavun symboliikka kertoo tuomiokirkon ja piispan yhteyksistä muihin seurakuntiin, seurakuntalaisiin, ihmisiin, kaupunkeihin ja kaikkiin ilmansuuntiin.

Piispankaavun etuosaan on valkoisen tasasivuisen ristin ympärille kirjottu pieniä ristejä eli pieniä kirkkoja – hiippakunnan seurakuntien symboleina. Silkkilangoilla ommellut tiet yhdistävät kirkkoja toisiinsa tekstiilissä.

Tuomiokirkon portaat on tehty Suomen peruskalliosta, graniitista. Piispankaavun edessä on rinnan korkeudella punaisesta graniitista tehty korukivi. Kivi kertoo Pietarista, pysyvyydestä ja kirkon synnystä. Jeesus sanoi: Sinä olet Pietari, tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani. Matt.16:18.

Piispankaavun kädenteihin on kirjottu Herran siunaus kullanvärisellä silkkilangalla. Jokaisen messun lopuksi piispa nostaa kätensä kuulijoita siunaamaan ja lausuu rukouksen ääneen. Nyt se on myös hiljaisena viestinä tekstiilissä.

Juhla-asuun kuuluu päähine, piispanhiippa eli mitra. Hiipan edessä on valkoinen tasasivuinen risti ja siinä korukivenä punainen graniitti.

Piispan stolia on kaksi, valkoinen ja sininen. Niissä toistuu sama symboliikka kuin muissa tekstiileissä. Stola on pappeuden merkki, Kristuksen ikeen symboli.

Piispan asun pääväri on tumman sininen. Se viittaa Tuomiokirkon alttaritaulun Neitsyt Marian vaatteen siniseen väriin ja taivaan sineen. Kirkon värit, vaalean harmaa, valkoinen ja kulta, tulevat myös esille symbolien yksityiskohdissa. Vaatteiden kankaat ja langat ovat laadukasta villaa, silkkiä ja puuvillaa. Kankaat ovat mahdollisimman rypistymättömiä ja miellyttäviä käyttää.

Helena Vaari on kirjonut piispankaavun symboliikan maalauksellisella tekniikallaan. Taidekäsityössä yhdistyvät vapaa taidekirjonta ja applikaatio. Kirkkotekstiilit valmistettiin jo keskiajalla kirjomalla ja ompelemalla. Vaarin taidekirjonta pohjautuu vanhaan perinteeseen tämän päivän menetelmillä.

Kuvagallerian valokuvaajat: Jukka Granström / Kotimaa Oy (kuvat 14,18), Markku Pihlaja (kuvat 6-15,17, 19-20, 22-28). Muut kuvat Helena Vaari.

 

This is a unique website which will require a more modern browser to work!

Please upgrade today!